I LOVE.. My man. Yoga. Friends. Sun. Messy hair. Travelling. Mornings. Dogs. Ink. Nature. Kissing. Eyebrows. Yogapants. Family. Natural cosmetics. Chocolate. Summer. Hugs. Bikinis. Books. Candle light. Turquoise. Nail polishes. Animals. Tea. Anklets. Braids. Woolsocks. Breakfast. Sea. Home. Cinnamon. Positive people. Juicing. Walking in the woods.

tiistai 26. tammikuuta 2016

NAINEN ON NAISELLE SUSI





Välillä tuntuu että naisten maailma on armoton. Kärjistetysti vaikuttaa joskus, että naisilla on muutama samaa sukupuolta oleva hyvä ystävä ja muut naiset ovat mahdollisia vihollisia.

Miehet kisaavat urheilussa ja autojen nopeudessa, naiset elämän joka osa-alueella. Työssä, äitiydessä, ulkonäössä, miesten huomiossa, hoikkuudessa, vaatteissa, vaimon roolissa, kodin siisteydessä... Naiset ovat mestareita muuttamaan kaikki normaalitkin tilanteet kilpailutilanteiksi. Miehillä kilpaileminen on rehtiä ja avointa, naisilla kieroa peliä jota ei myönnetä ääneen. Naiset ovat varovaisia mitä kertovat ja kenelle, sillä kaikkea voidaan käyttää aseena toista vastaan sopivassa tilanteessa. Kilpailun sijaan voisimme tukea ja kannustaa enemmän - siitä saisimme varmasti itsekin paljon enemmän irti.

Joskus pieni, hyväntahtoinen kilpailu voi motivoida ja saada suoriutumaan paremmin, antamaan itsestään hieman enemmän. Se voi siis viedä eteenpäin ja vaikuttaa positiivisesti. Korostan HYVÄNTAHTOISUUTTA. Ilkeämielinen kilpaileminen, jossa toista yritetään painaa alas, ei vie loppujen lopuksi mihinkään. Se kostautuu aina joissain vaiheessa. Karma. Just saying..



Kateus on joskus normaali reaktio. Kaikki ovat ihan satavarmasti olleet joskus kateellisia toisille jostain. Naisten maailmassa tätä vain ei voida useinkaan myöntää. Mitä jos joku on saanut uuden työpaikan, kertoo sinulle siitä iloisena ja sinä tunnetkin kateutta? Luultavasti esität silti iloista ja onnittelet. Saatat ehkä manailla toisille kyseisen henkilön selän takana. Ehkä voit mennä jopa niin pitkälle, että uskottelet itsellesi ja muille että "tuo paikka nyt oli sellainen minkä kuka tahansa olisi saanut, eipä ollut mikään kovin suuri saavutus." Miksi et voisi sanoa suoraan sille toiselle, että "Onneksi olkoon. Minun pitää ehkä kuitenkin sulatella asiaa hetki, sillä huomaan että tunnen kateutta uudesta työstäsi." Kateus johtuu mielestäni huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä omaan elämään tai omiin suorituksiin. Siis kadehtijasta itsestään. Joten, asia joka tulee muuttaa löytyy sisältä, se ei helpotu toisten mustamaalaamisella.




Kaikki naiset juoruilevat. Voin olla tästä 100% varma. Ei ole olemassa naista (tuskin miestäkään) joka ei olisi ikinä juoruillut. Se on ilmaista viihdettä ja aina ei vain yksinkertaisesti riitä puhuttavaa omasta elämästä, joten puhutaan toisten asioista. Juoruilua voi myös mielestäni harrastaa positiivisemmalla otteella. Toisten asioista voi puhua myös positiiviseen sävyyn ja kertoa hauskoja, miellyttäviä asioita. Sellaisia joita voisi kertoa myös kyseisen henkilön ollessa paikalla.

Naiset ajattelevat ja vatvovat asioita liikaa. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Joskus kadehdin miestäni ja hänen ystäväpiiriään. Jos heitä ärsyttää jokin asia, he sanovat sen ääneen. Asiasta ehkä tapellaan sanallisesti hetki. Sitten lyödään kättä päälle tai unohdetaan asia. Siis todella unohdetaan, sitä ei oteta enää esille. Naisten maailmassa nähdään valitettavan harvoin tällaista. Se on sääli. Naiset eivät unohda. Naisten kannattaisi opetella puhumaan suoremmin ja olla loukkaantumatta jokaisesta pienestä asiasta. Myös minun. Minä olen mestari loukkaantumaan. Vaikkakaan en kovin usein myönnä sitä ääneen.



Jos saisin antaa nuorelle minälleni nyt yhden neuvon, se luultavasti kuuluisi näin; älä ikinä vertaa itseäsi toisiin! Itsensä vertaaminen muihin aiheuttaa kateutta ja epävarmuutta. Jokainen meistä on uniikki, täydellinen kaikkine epätäydellisyyksineen. Aina löytyy joku joka on "parempi" jossain asiassa, mutta mitä väliä? Sinunlaistasi kokonaisuutta ei löydy toista tältä maapallolta.

Parhaimmillaan naisten väliset suhteet voivat olla aitoa välittämistä, pyyteetöntä auttamista ja lämmintä yhdessäoloa. Kuka muu ymmärtää naisten ongelmia paremmin kuin toinen nainen? Miksemme siis vetäisi enemmän yhtä köyttä? Jokaisella naisella on varmasti joskus tässä asiassa peiliin katsomisen paikka. Suhtautuminen toisiin naisiin avoimin ja positiivisin mielin, sitä me tarvitsisimme enemmän <3



- Susanna

11 kommenttia:

  1. Se on todella omistuista, kuinka nuorena naisten vertailu ja supattelu alkaa. Oikeasti, jo nelivuotiaat sitä tekevät. Itselläni ei ole hirveän läheisiä naispuolisia ystäviä, mistä olen usein surullinen, tuntuu että kaikki ystävyydet pysyävt kaveri-tasolla. Ei ole helppoa tämä naisena olo, voi miten kasvatan kaksi tasapainoista pikkunaista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, en ymmärrä miten niin nuorena jo aloitetaan tuollainen.. Mitenhän sen saisi loppumaan ennen kuin kunnolla alkaakaan? Teet varmasti parhaasi ja kasvatat hienoja naisia <3

      Poista
  2. Todella hyvä teksti! Voin allekirjoittaa jokaisen sanan. Siinä on syynsä, miksi ystäväpiirini koostuu pääasiassa miehistä. Kun tapasin avopuolisoni ja hän tutustutti minut ystäväporukkaansa olin täysin myyty, aivan huippuporukkaa, jossa jokainen saa olla mitä on ja ollaan suoria. En vaihtaisi tuota porukkaa mihinkään, sen verran tärkeitä he minulle ovat. Onneksi vastapainoksi löytyy muutama todella hyvä naispuolinenkin ystävä, tuo kivasti tasapainoa koko hommaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan tuntuu, että miesten kanssa on helpompi tulla toimeen, he tuntuvat olevan jotenkin mutkattomampia! Mahtavaa, että olet ystävystynyt puolisosi ystävien kanssa :) Minullakin on ystäviä kummastakin sukupuolesta ja pidän niiden tuomasta tasapainosta <3

      Poista
  3. Minun on nyt pakko sanoa, että en kyllä jaa tätä näkemystä naisista yhtään, enkä pidä myöskään tämän käsityksen viljelemisestä, koska se vain leimaa naisia negatiivisesti. (Mutta pidän kyllä siitä, mitä haluat tekstilläsi saada aikaan, eli niiden ongelmien korjaamisen! Minusta vain nuo eivät ole niin laajasti naisia kattavia ongelmia.) Ehkä on niin, että eri ihmisten kokemukset elämässä vain poikkeavat toisistaan tosi radikaalisti, mikä vaikuttaa tietysti näkemysten syntyyn, mutta minä pidän joitakin kohtia tässä sinun tekstissäsi aika katteettomasti yleistävinä ja vähän loukkaavinakin, jos ihan suoraan sanon. Loukkaavina siis siksi, että tuntuu pahalta, että joku kuvaa minua (vaikkakin vain ryhmän kautta) sellaiseksi, jollainen en koe olevani, ja jollaisena en näe suurinta osaa tuttavistani.

    En ole koskaan ymmärtänyt näkemysta naisista jotenkin kyräilevinä, kateellisina ja selkäänpuukottavina miesten ollessa puolestaan rehellisiä ja suoraselkäisiä. Höpö höpö, ihan oikeasti, molemmanlaisia tyyppejä on kummassakin sukupuolessa, ja vaikka mitä nuiden väliltä.

    Sanot, että naiset ovat varovaisia sen kanssa, mitä kertovat kenellekin, mutta minun havaintoni eivät kyllä tue tätä väitettä. Olen tavannut naisia, jotka avautuvat melkein välittömästi lähes kaikesta, (joko nimenomaan minulle, tai ylipäänsä ihmisille, jotka kuuntelevat), ja naisia, joista ei saa mitään henkilökohtaista irti oikeastaan ikinä. Olen myös tavannut miehiä, jotka jakavat nopeasti ajatuksensa ja tunteensa, mutta vielä enemmän miehiä, jotka haluavat pitää kaikki asiansa yksityisinä. Yksi ystäväni (mies) on jopa erikseen moneen otteeseen korostanut, että ei halua kertoa mitään omia asioitaan edes hyville kavereille. Minusta tämä liittyy aika paljon enemmän intro/ekstroverttiyteen ja varmaan siihenkin, minkälaisia kokemuksia on aiemmin ollut, kuin sukupuoleen.

    Mitä tulee juoruiluun, niin riippuu tietysti mitä sillä tarkoitetaan. :) Minä olen aina ymmärtänyt juoruilun nimenomaan pahantahtoisena toisten asioiden ruotimisena, mutta sitten taas moni tarkoittaa sillä ihan vaan ylipäänsä jostakusta toisesta puhumista. Ensinmainittu juoruaminen on minusta paha asia, ja sitä eivät tosiaankaan kaikki tee, jälkimmäinen taas on minusta ihan ok, ja sitä varmaan tekee monikin. Olen ihan samaa mieltä, että toisten ihmisten kivoja kuulumisia on ihan okei kertoa toisille - jos ne eivät ole salaisuuksia, tietysti.

    "Naiset ajattelevat ja vatvovat asioita liikaa. Myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Joskus kadehdin miestäni ja hänen ystäväpiiriään. Jos heitä ärsyttää jokin asia, he sanovat sen ääneen." Kaikki miehet eivät tosiaankaan sano asioita ääneen! (Et toki niin väittänytkään, mainitsithan vain omat tuttusi.) Taas väittäisin, että kyse on enemmän muista persoonallisuuteen vaikuttavista piirteistä kuin sukupuolesta. Itse olen oppinut jo nuorena puhumaan ja käsitelemään asiat mahdollisimman nopeasti, ja sen takia puolisonikin on joutunut sopeutumaan "kissa pöydälle" -taktiikkaani.

    Ja vielä lopuksi kerrottakoon, että viimeisen muutaman vuoden aikana on sattunut tasan yksi tapaus, jolloin kaverini on tehnyt minulle ikävän tempun puhumalla pahaa minulle läheisestä ihmisestä, puuttumalla asioihini ja (ilmeisesti) yrittänyt aiheuttaa hallaa yhteen ihmissuhteeseeni. Se kaveri oli mies.

    Jotta ei jäisi liian negatiivinen kommentti, niin tiedoksi, että tykkään blogistasi tosi paljon, ja sinulla on ollut monia mielenkiintoisia tekstejä täällä. :) Tämäkin ihan mielenkiintoinen, vaikka olenkin hyvin eri mieltä monesta kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MAHTAVAA! Se, että olet eri mieltä, on minusta ainoastaan positiivista ;) Sehän tarkoittaa, että sinun elämässäsi et ole törmännyt tällaiseen (ainakaan suurissa määrin) ja minusta se on todella hienoa!

      Tarkoitukseni ei ole todellakaan leimata naisia negatiivisesti, vaan saada ehkä jotkut naiset heräämään. Aloitan kirjoitukseni sanoilla "välillä tuntuu" ja jatkan "kärjistetysti vaikuttaa joskus"... En siis ajattele naisista yleisesti päivittäin näin. Joskus tämäntapaiset tunteet nousevat vahvemmin pintaan. Tekstihän nyt on kokonaisuudessaan aika radikaalisti yleistetty. Kirjoitan omasta näkökulmasta ja yleistäen, sillä en voi puhua muuta kuin omalla suullani. Faktahan on, että jokainen meistä on erilainen ja jokaisella löytyy erilaista taustaa ja erilaisia kokemuksia. Tarkoituksenani ei ole ollut loukata ketään, joten anteeksi jos koet itsesi loukatuksi tekstilläni.

      Minusta yleisesti ottaen juoruilu on sellaista, mistä et puhuisi kyseisen henkilön ollessa paikalla. Ei se aina välttämättä ole ilkeää ja tahallaan pahantahtoista, mutta ehkä vähän ajattelematonta ja sopimatonta. Haluan tavata ne ihmiset, jotka eivät ikinä milloinkaan missään tilanteessa tee tai ole tehneet tällaista!

      Olen itse aina ollut vähän harmaa hiirulainen, ujo, hiljainen ja toisten mielipiteisiin mukautuva. Ehkä vähän helposti vietävissä jopa. Viime vuosina olen koittanut kiinnittää huomiota siihen, että puhuisin suoraan ja sanoisin asiat niin kuin ne minun mielestäni ovat, tietenkin noudattaen asiallista linjaa. Olen huomannut monen naispuolisen ärsyyntyneen tästä ja ottavan itseensä. Viimeisen vuoden aikana olen menettänyt yhden ihmisen elämästäni, sen seurauksena että puhuin hänelle suoraan. Samalla hän vei elämästäni myös kolme alaikäistä (minulle hyvin tärkeää) lasta, koska hänellä on valtaa siihen. Kyseessä on nainen. Juuri vähän aikaa sitten sain erään toisen läheiseni suuttumaan sillä, että yritin varoittaa häntä facebookissa leviävistä huijarisivustoista. Hän otti asiasta itseensä (siis ihan oikeasti..?) vaikka tarkoitukseni oli auttaa. Yllättäen, hänkin on nainen. Sanoinkin miehelleni, että en puhu enää yhdellekään naiselle mitään, kun saan kaikki suuttumaan :D Ehkä vika on minussa, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin (paitsi pitää suuni kokonaan kiinni).

      Olen itse joutunut elämäni aikana niin moneen ihmissuhdepeliin mukaan (ja nuorempana myös itse hakeutunut niihin), etten pysty edes laskemaan ja nimenomaan naisten keskuudessa. Olen tullut kiusatuksi ja syrjityksi, en miesten vaan naisten toimesta. Ehkä siksi kantani on vähän kärjistetty tässä aiheessa.

      Olen aidosti todella iloinen ja onnellinen puolestasi, että olet saanut elää elämäsi huomaamatta tällaista käytöstä naisten välillä. Toivon, että sinunlaisiasi löytyy paljon <3

      Poista
    2. Tää on ehkä mulle vähän semmoinen herkkä aihe. :D En jostain syystä kestä millään sitä, että ihmisistä ja erityisesti sukupuolista puhutaan yleistävästi, vaikka tiettyyn pisteeseen asti joskus on tavallaan pakkokin. (Mistäänhän ei voisi keskustella, jos jokainen ihminen pitäisi aina täysin yksilöidä.)

      Olen minäkin toki huomannut tuommoisia pelailuja ja ikäviä temppuja, mutta aika vähän. Ja tosiaan myös miesten taholta. Ehkä tässä on osittain tuurista kyse. Nuo sinun esimerkkitapaukset naisista, jotka ovat noin pahasti suuttuneet suorasta puheesta, kuulostavat minusta siltä, että sulle on vain sattunut enemmän kohdalle sellaisia ihmisiä, joilla on jotain asioita pahasti käsittelemättä, (tai jokin muu mikä selittää kummallisen käytöksen). Tai mistäs minä tiedän, minkälaista se sinun suora puhe on. :D

      Minä olen myös tullut nuorena kiusatuksi ja syrjityksi. En pahasti, mutta sen verran, että se vaikutti silloin itsetuntoon ja jätti ennakkoluuloja tietyntyyppisiä ihmisiä kohtaan. Mutta minua kiusasivat koulussa pojat. Tytöissäkään minulla ei pahemmin kavereita ollut ja olin aika yksinäinen, mutta tytöt olivat kuitenkin minulle ihan suht ystävällisiä. Yhden vähän ikävämmän tytön muistan, mutta eipä hänkään muuta kuin oli minulle tyly. Ja toisaalta vastapainoksi yksi tyttö luokaltani puolestaan puolusti minua pari kertaa.

      Juuri siksi varmasti minun on tosi vaikea ymmärtää sitä "pojat on rehtejä ja sanovat suoraan" ja "tytöt kieroilee" -näkemystä, kun silloin nuorena minun kokemukseni oli, että kaikkein ilkeimmät ihmiset olivat poikia ja tytöt olivat minun suhteeni aika neutraaleja.

      Omat kokemukset taitaa vaikuttaa aika vahvasti siihen, miten nämä asiat kokee ja minkälaisia ajatuksia nousee mieleen.

      Poista
  4. Niin totta! Tässä riittää varmasti itse kullekin hieman ajattelemisen aihetta, itsekin kun turhan usein syyllistyn siihen juoruiluun... En tosin enää ole vuosiin ollut muille kateellinen (paitsi ehkä muutamien kavereiden Aasia-reppureissuista ja välivuosista Etelä-Amerikassa :D), sillä tiedän olevani uniikki yksilö ja hyvä juuri tällaisena kuin olen. :) Olen myös tietoisesti pyrkinyt positiiviseen kehumiseen ja muiden huomioonottamiseen, sillä onko se minulta tosiaan pois, jos toisella menee hyvin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, ei se kateus kuitenkaan mitään muuta siinä omassa tilanteessa :) Ja tuo on niin totta, ei ole todellakaan itseltä pois jos muilla menee hyvin!

      Poista
  5. Onneksi on olemassa naisia, jotka ovat aitoja, lämpimiä ja välittäviä - kuten sinä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3