I LOVE.. My man. Yoga. Friends. Sun. Messy hair. Travelling. Mornings. Dogs. Ink. Nature. Kissing. Eyebrows. Yogapants. Family. Natural cosmetics. Chocolate. Summer. Hugs. Bikinis. Books. Candle light. Turquoise. Nail polishes. Animals. Tea. Anklets. Braids. Woolsocks. Breakfast. Sea. Home. Cinnamon. Positive people. Juicing. Walking in the woods.

lauantai 20. elokuuta 2016

INTROVERTIN ELÄMÄÄ


Olen introvertti. Hieman sisäänpäinkääntynyt. Tietyissä tilanteissa tykkään työskennellä yksikseni. Esimerkiksi blogin kirjoitus sujuu paljon nopeammin ja ajatus juoksee paremmin, jos saan olla yksin.

Koen uuvuttavaksi, jos päivässäni on liikaa sosiaalisuutta. Minulla on tietty kiintiö, minkä verran "jaksan" olla toisten ihmisten seurassa. Tämä tosin vaihtelee jonkin verran tilanteen mukaan. En esimerkiksi koe uuvuttavaksi olla muutamaa päivää perheeni/ystävieni kesken vaikka veneretkellä tai mökillä, mutta luulen että luonnonläheisyys ja tietty rauhallisuus tekee tästä enemmänkin voimaannuttavaa kuin uuvuttavaa. Mutta tiedän, että esimerkiksi jos joutuisin viettämään vauhdikkaan festariviikonlopun isossa porukassa ja tapaamaan paljon uusia ihmisiä, se uuvuttaisi minut totaalisesti.

Yleisesti ottaen tunnen enemmän yksinäisyyden tunnetta useiden ihmisten läsnöollessa kuin silloin kun olen yksin. Yksinäisyyden tunne voi nousta helposti pintaan isossa porukassa, jossa muut ovat huomattavasti puheliaampia ja sosiaalisempia kuin minä. Silloin en tunne kuuluvani joukkoon. Pidän enemmän juttelusta ihmisten kanssa kahden kesken tai muutaman hyvän ystävän kesken. Mitä isommaksi väkijoukko kasvaa, sitä enemmän sulkeudun.



Ehkä myös juuri tästä introverttiydestäni juontuu rakkauteni kirjoittamiseen. Jos yritän selittää jotain asiaa puhumalla, saatan usein vaikuttaa siltä etten tiedä mistään mitään ja etten osaa perustella asiaani. Samasta asiasta voin kuitenkin kirjoittaa hyvin selkeää ja fiksua tekstiä sivutolkulla. Yksinkertaisesti vain osaan jäsennellä asiani ja ilmaista itseäni paremmin kirjoittamalla.

Tuntuu, että nykymaailmassa pitäisi olla jatkuvasti sosiaalinen ja verkostoitua, jotta pärjäisi esimerkiksi työelämässä. Joskus tämä ahdistaa, mutta uskon että introvertitkin pystyvät selviytymään tässä maailmassa aivan loistavasti. Joskus häpesin ujouttani ja sitä, että tykkään yksinolosta. Yritin muuttaa itseäni sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi. Nyt olen tajunnut, että se on aivan turhaa. Miksi yrittäisin olla jotain mitä en ole? Kaikki me ihmiset olemme erilaisia ja se vasta rikkautta onkin.

Sain jokin aika sitten mielenkiintoisen kirjan luettavaksi. Kyseessä on Linus Jonkmanin Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous. Odotan innolla että pääsen lukemaan tätä kirjaa, mutta tällä hetkellä kaikki lukuaika menee opiskelukirjojen parissa. Tästä kirjasta kuitenkin varmasti kuullaan täällä lisää kunhan pääsen sen kimppuun.




- Susanna

10 kommenttia:

  1. Ollaan itseasiassa tässä suhteessa todella samanlaisia, saan helposti överit ihmisistä ja muutenkin tietynlaiset ihmiset vain "imevät mut kuiviin". Isolla porukalla oleminen ei ole myöskään mun juttu, liika on aina liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että täältä löytyy "kohtalotovereita". Elämä on kyllä helpompaa kun on tunnistanut tämän piirteen itsessään ja hyväksynyt sen :)

      Poista
  2. Tähän on helppo samastua. Itsekin olen vahvasti introvertti. Menin vielä kouluttautumaan sosiaaliselle alalle ja työ on... noh, arvatenkin sosiaalista. Välillä se uuvuttaa totaalisesti ja silloin ei vapaa-ajalla kaipaisi oikeastaan ketään. Monille tätä on vaikea selittää, etten vihaa lähipiirini ihmisiä, jaksamiseni ei vain aina riitä heille.

    Hienoa, että aiheesta kirjoitetaan. Introverttiydessä ei ole mitään pahaa, vaikka maailma usein tuntuu olevan suunniteltu ekstroverttejä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, kiva kuulla muidenkin kokemuksia aiheesta :) Itsekin olen töissä koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa ja niinä päivinä erityisesti oma aika on tärkeää. Toisinaan tuntuu, etteivät kaikki ymmärrä tätä ja jotkut saattavat jopa loukkaantua siitä. Tulee itselle ikävä tunne, kun on välillä vaikea selittää että yksinkertaisesti vaan kaipaa omaa aikaa vaikka rakastaakin lähimmäisiään.

      Poista
  3. Kirjoituksesi on mahtava!:) suoraan kuin omista ajatuksistani. Olen pitkään kamppaillut introverttiyteni ja ujouteni kanssa, yrittänyt muuttaa itseäni muuksi. Tällaiset kirjoitukset auttaa tajuamaan, ettei kaikkien tarvitse olla samasta muotista tehtyjä vaikka yhteiskunta sitä tuntuu ihannoivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, kaikki ovat erilaisia eikä kenenkään pitäisi edes yrittää änkeä itseään mihinkään muottiin! :)

      Poista
  4. Ymmärrän,itselläni on paljon introvertteja ystäviä.Mä en ole introvertti itse mutta työni on yksinäistä ja olen ns JOUTUNUT introvertiksi.Olen joutunut harjottelemaan sen yksin työskentelyn väkisin.Minulla on vähän eri.mä olen hyvä puhuja ja ollut aina huono kirjoittaja.olen joutunut harjoittelemaan kirjoitustaitojani paljon.Ihmiset kyllä haukku muo kauheesti jossain vaiheessa aina.huonojen kirjoitusten takia.Mä en ole introvertti ja mä kärsin joskus liian introvertista seurasta mun on pakko sanoa tää.koska introvertit ylensä luulee että kaikki extrovertit on moukkamaisia.Mä itse mietin näitä rajoja..eihän kukaan ole täysin introvertti tai täysin extrovertti,moni liikkuu niillä rajoilla paljon.ja niitä voi vähän oppia itsekin avaamaan eri suuntiin.Mun on ollu pakko opetella olee introvertti.se on ollu vähän työlästä henkisesti itselleni.Mutta joo,tietynlainen työ on introvertimpaa.tosin omaan ammattini kuuluu eri vaiheita.Osa niistä on introvertimpää osa extroverttiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas olen tällä hetkellä hyvinkin sosiaalisella alalla, mutta tunnen pärjääväni kyllä ihan hyvin. Tarvitsen vain vastapainoksi paljon omaa aikaa. Ompa ikävää jos toiset haukkuvat kirjoitustaitojen takia, eikö pääasia ole että yrittää tai keksii sitten itselleen sopivamman tavan. Aijaa, enpä ole itse törmännyt tuollaiseen tai en itse ainakaan todellakaan ajattele että ekstrovertit olisivat "moukkamaisia". Ja totta, monet liikkuvat varmasti introvertin ja ekstrovertin rajoilla eikä itseään pitäisikään liian vahvasti lokeroida mihinkään, muuten voi helposti "juuttua" omiin ajatuksiin itsestään. Varmasti kaikilla on elämässä omat haasteensa, täytyy vaan löytää itselleen sopiva tapa kohdata ne :) Kiitos paljon hyviä mietteitä sisältävästä kommentistasi ja ihanaa sunnuntaipäivää! :)

      Poista
  5. Oma hetki, olla vain itsekseen, sitä kaikki tarvitsevat.
    Minäkin pidän yksikseni olosta, silloin olen mielestäni parhaimmillani.
    Hyvä kirjoitus ja kauniit kuvat!

    Lempeää sunnuntain jatkoa täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista kaimani ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa Mantelilaaksoon <3

      Poista

Kiitos kommentistasi <3